muutama paljastus kodistani

En ole vielä esitellyt uutta kotiani täällä blogissa. Tarkoitus on kyllä ollut, mutta ongelmia on teettänyt se, kun en osaa päättää mikä järjestys olisi hyvä näin pienessä yksiössä. Viimeisimpiin muutoksiin olen ollut tosi tyytyväinen, joten luulenpa että huonekalut ovat löytäneet pysyvän paikkansa.

Ajattelin nyt laittaa ihan muutaman kuvan pienistä yksityiskohdista tästä kämpästä- ihan muutaman vain, koska teen kunnon esittelypostauksen täältä kuitenkin ensi viikolla. :)

Osa kuvista on valitettavasti otettu puhelimella, joten suokaa joidenkin kuvien huono laatu anteeksi! Lupaan ottaa järkkärillä kaikki kuvat seuraavassa kunnollisessa esittelypostauksessa.

Tässä on ensimmäisenä kuva keittiön seinästä. Eikös se niin mene, että se mikä ottaa pahasti silmään, sitä pitää korostaa? Mulla oli siis ongelma tän seinän kanssa, koska seinä on täynnä jälkiä ja reikiä, joita ei saa pois. Ajattelin sitten teipata koristeteipeillä piristäviä kortteja seinään ja lisäsin siihen vielä ihanan kyltinkin ja käsipyyhkeen sekä patalaput. Mielestäni kokonaisuudesta tuli toimiva, varsinkin kun keittiön kaappien ovet ovat keltaiset! :D (Kaapeista seuraavassa postauksessa lisää.)

Tässä on sitten lempparitauluni! Rakastan Lontoota ja sen tiesi ilmeisesti poikaystäväni, kun osti tämän ihanan taulun mulle joululahjaksi<3! :)

Tämä ihana purnukka on niin herkullisen näköinen ja näyttävä koriste hyllyssäni. Ihastuin tähänkin kaupassa ja olihan se pakko ostaa mukaan!

Poltan  paljon kynttilöitä kämpässäni ja sen kyllä huomaa. Tuikkuja on joka puolella- rakastan vaan niin paljon tunnelmallisia iltoja lämpöisen kaakaomukin ja viltin äärellä.

Pikkuhiljaa myös tontut alkavat majoittua kotiini! Jouluttaa jo niin pahasti, että on pakko alkaa pikkuhiljaa laittamaan joulujuttuja esille :) Meneehän se joulu niin pian kuitenkin ohi. Lähempänä joulua teenkin sitten postauksen ihanista joulukoristeistani.

Tässä oli pieni kurkkaus asuntooni. Seuraavassa asuntopostauksessa esittelen olohuoneeni kokonaan. 

Mitäs piditte? :)

<3:llä Jennukka

Ensimmäinen työharjoittelu + pohdintaa koulusta

Maanantaina alkoin elämäni ensimmäinen työharjoittelu Prismassa. Ikinä en ajatellut, että tällä alalla ammattikoulussa olisi työharjoittelu kaupassa. Tarkemmin ajateltuna onhan se selvää, että elintarvikealalla käydään tutustumassa myös johonkin elintarvikekauppaan.

Sekaannusta aiheutti syksyllä se, kun luulin, että hain opiskelemaan leipuri-kondiittoriksi. Kukaan ei ollut maininnut (esim. opo), että kaikki ei pääse leipuri-kondiittoriksi, vaikka kouluun pääsikin. Näin oli käynyt monelle luokkatoverilleni, ettei hekään tienneet sitä, että kukaan ei varmaksi pääse sinne minne haluaa.

Ja siitä aiheutuikin paniikkia... Mitä teen jos en pääse leipuri-kondiittoriksi suuntautumaan? Jatkanko koulua? Vaihdanko alaa? Pidänkö välivuoden? Kiinnostaako ees muut vaihtoedot?

Tosiasia on nyt se, että kaikki ei meidän luokalta pääse leipuri-kondiittoriksi - kaikki sinne kyllä puheiden perusteella haluavat! Joulun jälkeen on sitten tulossa joku koe, jonka perusteella meidät valitaan ja jaotellaan. Suorastaan raakaa touhua. Mä en tosiaan tiedä mitä teen, jos en pääsen sinne.

Jos en pääse leipuri-kondiittori linjalle, joudun luultavasti elintarviketeknologian linjalle. Siinä elintarvikkeiden valmistaja toimii elintarvikkeiden valmistus-, pakkaus- tai varastointitehtävissä pienyrityksissä tai suurteollisuudessa. Hän voi toimia myös kaupan myyjänä elintavikkeiden asiantuntijana. Ainoa, mikä siinä voisi kiinnostaa ees hitusen, on esim. kassalla työskentely tai valmistustehtävissä työskentely. Elintarvikealan käyneillä on kylläkin paljon paremmat työmahdollisuudet, mitä leipuri-kondiittoreilla. Kannattaako edes vähäsen mielenkiinnon takia jatkaa elintarvikealalla, jos leipuri-kondiittorin paikka ei nappaa? Sitä en vielä tiedä, mutta mietinnässä on.

Nyt itse työharjoitteluun. Olen ollut kesätöissä S-Marketissa, joten kaupassa hyllyttäminen- jota ollaan tällä viikolla tehty - on tuttua puuhaa. Ainoa muutos S-Markettiin on tähän asti ollut se, kun valikoimia on niin paljon ja tavaroiden paikkojen etsimiseen menee huomattavan paljon enemmän aikaa mitä pienemmissä kaupoissa. Pääsen luultavasti kuitenkin jonakin viikkona kassallekin, mikä on kaupassa uutta minulle. Kassalla olen ollut ennen vain koulun myymälässä ja minun ja kaverini kesäkahvilassa (tästä kuulette vielä joskus lisää).

Työkaverit ovat olleet ihanan positiivisia työpaikalla. Kaikki auttavat mielellään ja heidän puoleensa voi aina kääntyä asiasta kuin asiasta. Jopa vitsiäkin heitellään, vaikka ollaan muutama päivä vasta tunnettu. :D
Toivon, että pääsen vielä työharjoittelussa olemaan paistopisteellä, sekä kassalla. Muuta en tästä odotakaan.

Tämä on kuitenkin saanut aivoni raksuttamaan ja miettimään, olisko se niin vaarallista, jos menisinkin elintarvikepuolelle? Mutta siitä seuraa vaan monia monia kysymyksiä lisää. Saako helposti kaupan puolelta töitä? Joutuuko töihin johonkin liukuhihnatuotantoon, johon en todellakaan halua. Mielessäni haaveilee kaukana tulevaisuudessa myös oma kahvila, mutta kannattaako semmoinen enää nykypäivänä? Niitä tuntuu olevan jo joka nurkan takana. Tai ties vaikka mut löytääkin palvelemasta asiakkaista kassan takana? Ei voi tietää. Annan näiden ajatusten nyt rauhassa muhia pääkopassani, ehkä ne selvenee ajallaan paremmin- viimeistään kun valinnat tulevat jatko suuntautumispaikasta keväällä!

Tähän lopuksi vielä kuva itestäni pitkästä aikaa! Sitä jotkut toivokin muutama viikko sitten, että saisin enemmän laittaa kuvia itestäni. :)

Muilla kokemuksia elintarvikealasta ja työharjoitteluista? :)

<3:llä Jennukka

Isien päivä!

Tämä päivä on tarkoitettu jokaiselle isälle,  niin nuorelle kuin vanhallekin. Miksi isänpäivää vietetään?  Mitä isänpäivä minulle merkitsee?

Lapsena tuli ajateltua yksinkertaisesti - kun on äitienpäivä, niin pitäähän vastapainoksi olla isille oma päivä. Tuolloin vielä Isänpäivän merkitystä en kunnolla ymmärtänyt ja aattelinki aina, että isänpäivänä viedään isille kupponen kuumaa ja lahjat vuoteeseen ja se siitä.

Nykyään sitä tajuaa, että isät on yhtä tärkeitä mitä äiditkin. Joka ikinen isä on yhtä oikeutettu viettämään päivää, jolloin heitä arvostetaan. Ilman isiä ei olisi meitä.

Isänpäivä merkitsee mulle sitä, että pysähdyn miettimään yhteisiä hetkiä isän kanssa, sitä, että ilmaisen isälle kuinka tärkeä hän on mulle ja sitä, että muistan kunnioittaa isää just semmoisena persoonana mitä hän on.

Nykyään lahjojen ja korttien sijaan eniten tärkeintä on välittämisen näyttäminen. Kaikilla ei ole isää, joiltakin on kuollut isä ja jotkut eivät ole väleissä isien kanssa. Nauttikaamme siis päivästä, jolloin saamme tehdä isästä onnellisen. Ehkä juuri isänpäivänä on hyvä ottaa asiat esille ja sopia riidat. Uskon, että jokainen varmasti välittää edes hitusen isästään. Jokaisella on virheensä, silti voin todeta, että rakastan isää.

Sen kunniaksi näpertelin isälle itse kortin :) (sori, puhelinkuva)

HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ IHAN JOKA IKISELLE ISÄLLE!<3

DIY! Reseptivihko

Opiskelen elintarvikealaa ja tarkoitus on suuntautua leipuri-kondiittoriksi. Siitä voikin päätellä, että rakastan kokkailua ja leipomista. Opiskelijabudjetilla ei kuitenkaan ole varaa ostella kaikenmaailman ihania ruoka- ja leivontakirjoja, vaikka kuinka tekisi mieli. Kun muutin opiskelemaan, jäivät kaikki ihanat äidin reseptikirjat äidin luokse. Niinpä aloitin suunnittelemaan itselleni "reseptikirjaa". Kiertelin kauppoja ja etsin erilaisia vihkoja, mutta mikään ei tuntunut tarpeeksi hyvältä. Sitten silmäni osuivat siroon mappikansioon. Ajattelin heti, että reseptit pysyisivät puhtaina muovitaskuissa ja sivujenkin kääntäminen on helpompaa, eikä tarvi pelätä niiden repeytymistä. Siitä lähti idea tähän reseptikansioon.

Aina kun löydän jonkun oikein erityisen ja herkullisen näköisen reseptin, kirjoitan sen ylös paperille, pujotan muovitaskuun ja laitan sen omaan kohtaansa kansioon. Olen siis jaotellut välisivuille suolaiset ja makeat ruuat/leivonnaiset. Jos resepti onkin jostain syystä odotettua huonompi, on se helppo ottaa pois muovitaskusta ja laittaa uusi tilalle.

Tähän reseptikansioon olen sekä kirjoittanut itse paperille reseptejä että leikellyt erilaisista lehdistä ohjeita. Olen tarkoin kerännyt reseptejä ja haluankin tähän vain parhaat reseptit. Tämän syksyn aikana kansio on täyttynyt jonkin verran, mutta vielä on paljon tilaa- ja sen takia tämä onkin oiva tapa säilyttää reseptejä! Plussaa voin myös sanoa siitä, että tämä sopii mainiosti keittiöön mukaan. Muovitaskut ovat nimittäin helppoja puhdistaa lialta, eikä nestekään pääse siitä läpi. :)

Tässä oli vähän kuvia, joista saa toivottavasti vähän suuntaa, millainen reseptikansio tästä on tulossa.
Mä ihastun tähän kansioon joka päivä enemmän ja enemmän, koska joka päivä tuntuu, että tämä on just mun näköinen - vaikka halpa onkin! :)

Onko teillä omia reseptivihkoja tai -kansioita, vai oletteko satsanneet kaupan kirjoihin? 

Muita hyväski todettuja ja opiskelijabudjettiin sopivia reseptien säilytysvinkkejä? :)


<3:llä Jennukka

DIY! Tähden tähteistä kirkkaimman...

... jo toivoisin valmistuvan. Ainiin, se valmistuikin jo! Täällä postauksessani jätin viimeksi teille pienen arvoituksen liittyen "salaiseen" käsityöhöni. Viimeksi työ oli siis tässä vaiheessa:

Tästä työstä oli siis tarkoitus tehdä joulukoriste - halpa, kaunis ja omannäköinen! En halua kaiken kodissani olevan massatavaraa kaupan hyllyltä, joten sen vuoksi teenkin paljon itse käsilläni kaikkea. Tämän idean sain siis äidiltä, minkä äiti oli lukenut muistaakseni Taika-lehdestä. Työn juju onkin sen yksinkertaisuus: neuloa putkineulosta, työntää rautalanka sisään ja muotoilla halutun muotoiseksi. Värin saa vapaasti toki valita ja miksei muodonkin. Itse tein joulukoristetta aatellen tähden, johon ostin askartelukaupasta pienen kuparitähden roikkumaan sen keskelle.

Valmiista työstä tuli tämän näköinen:

Ostin tätä työtä varten myös pieniä kimaltelevia helmiä, joita aattelin ommella kiinni ympäri tähteä, mutta mielestäni tämä on just näin hyvä. Ehkä käytän helmet johonki muuhun kivaan käsityöhön! :) Tuota tähteä ajattelin kuitenkin vielä vähän laskea, jotta se olisi keskemmällä tähteä.

Mitä mieltä olette, kehtaisitteko itse pitää tämmöistä joulukoristeena seinässä/ikkunassa? :)

<3:llä Jennukka

mustikka-kookoskeksit (munaton)

Viime viikoilla koulun jälkeen teki mieli alkaa taas leipomaan jotain. Ainoa ongelma oli, ettei ollut munia, enkä enää millään jaksanu lähteä hakemaan kaupasta. Meinasin jo luovuttaa leipomisidean kunnes löysin netistä munattomien pikkuleipien ohjeen. Ohje näytti herkulliselta ja päätin heti kokeilla sitä. Muutin ohjetta jonkin verran. Esimerkiksi kookoshiutaleita ei tullut alkuperäiseen ohjeeseen, eikä myöskään mustikkatäytettä. Päätin soveltaa omanlaiseni pikkuleivät ja tämmöiset siitä tuli (ohje alempana):

OHJE:

taikina:

150 g voita

1.25 dl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

1.25 dl maissitärkkelystä

2.5 dl vehnäjauhoja

1.5 dl kookoshiutaleita

ripaus suolaa

0.5 tl leivinjauhetta

täyte:

mustikoita

hillo-marmeladisokeria (pakkauksen ohjeen mukaan)

1. Tee ensin täyte. Keitä mustikoita ja hillo-marmeladisokeria kattilassa niin kauan kunnes seos sakenee hilloksi.(Ohje pakkauksessa)

2. Aloita taikinan tekeminen. Vaahdota huoneenlämpöinen voi, tomusokeri ja vaniljasokeri. 

3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahdon joukkoon. (Sekoite hyvin tasaiseksi, mutta älä vaivaa!)

4. Kaulitse taikina noin 2-4 mm paksuiseksi levyksi ja ota haluamallasi muotilla palasia.

5. Laita palat leivinpaperin päälle pellille ja paista 175 asteessa noin 5-7 minuuttia. (Keksit eivät saa väriä pintaan.)

6. Anna pikkuleipien jäähtyä ennen irroittamista.

7. Täytä pikkuleivät mustikkatäytteellä.

8. Nauti! :)

<3:llä Jennukka

"inttileskeys"

Heinäkuun lopussa muutin ensimmäistä kertaa toiselle paikkakunnalle - aivan yksin. Kaikki se turvallisuuden tunne ja kodin lämpö vedettiin jalkojeni alta kokonaan pois. Silloin monesti itseltäni kyselinkin, että mitenkähän tämmöinen maalaisjuntti pärjää ja tottuu kaupunkielämään. Kaikista raskainta oli kuitenkin  se, kun tiesin etten saisi poikaystävää mukaani. Hän lähti nimittäin armeijaan heinäkuussa ja on siellä edelleen.

Kaupunkielämä lähti loppujen lopuksi rullaamaan ihan hyvin. Uusi koulu, uudet kaverit ja uusi koti, jossa saan pysytellä omassa rauhassa niin paljon kuin sielu sietää. Alusta asti olen kuitenkin kaivannut juuri sitä Turvallisuuden tunnetta. Sitä, että olisi joku jolle puhua, joku jonka kanssa jakaa arki ja joku joka lohduttaa kun on paha mieli ja joku joka taas iloitsee kanssani kun olen onnellinen. Ja se Joku on tällä hetkellä armeijassa. 

Sitä tunnetta ei pysty sanoin kuvailemaan, kun on sunnuntai-ilta, kello tikittää kovaa vauhtia eteenpäin ja poikaystävä alkaa vaihtamaan inttivaatteita päälle. Mulla on kova ikävä jo siinä vaiheessa, koska en tiedä milloinka seuraavan kerran taas näen hänet. Kyllä siinä on itku tirahtanut joka ikinen kerta, kun olen lähtenyt ajamaan pois päin armeijan parkkipaikalta. Hassuintahan tässä on se, että poikaystäväni on intissä tosi lähellä - lähempänä mitä silloin, jos asuisin kotona porukoilla. Mutta ehkä se pahentaakin asiaa. Vaikka ois  tärkeä ihminen lähellä, muttei pysty puhumaan, näkemään ja olemaan konkreettisesti läsnä, ei se helpota sitä ikävää.

Onneksi saan yleensä kuitenkin käännettyä asian positiiviseksi ja aattelen, että joka kerta kun joudun sanomaan heippa rakas, niin joka kerta ollaan lähempänä sitä yhteistä kotia ja yhteistä arkea. Uskon, että tämä kokemus vaan vahvistaa entistä enemmän meidän suhdetta. Pikkuhiljaa alkaa tänne yksiöönkin jopa tulemaan sitä kodin lämpöä ja turvallisuuden tunnetta, kun tajuan miten ihana poikaystävä ja miten ihanat läheiset mulla on tukena joka hetki, vaikka ovatkin muualla. <3 

 Tällä hetkellä poltan kynttilöitä, haaveilen tulevasta ja nautin lämmintä kupillista mehukeittoa, joita poikaystäväni toi armeijasta muutamia kun oli jäänyt mehtäreissulta yli. Elämä on oikeastaan aika onnellista, jos vain jaksaa suunnata katsetta kohti tulevaa. Mulla on vaan paha tapa murehtia asioista, kun olen yksikseni. Ehkä laitan tavoitteekseni saada ruuvi päässäni positiivisuus-asentoon jouluun mennessä. Heh. Pääasia on kuitenkin se, että tiedän jaksavani odottaa sitä päivää ensi keväänä, kun saan rakkaani vihdoin tänne pyörittämään arkea kanssani. Kaksin aina kaunihimpi.

Teidän kokemuksia "inttileskeydestä"? :)


<3:llä Jennukka

Maailman paras salaatti!

Tätä salaattia tuli tehtyä kesällä moneen otteeseen: niin raikasta ja maukasta! Salaatin ohje oli jossakin lehdessä alkukesästä, nyt en vaan valitettavasti muista mistä lehdestä, mutta ohjeen onneksi nappasin talteen silloin. :)

En ollut aikaisemmin kokeillut mitään hirveän erikoisempia salaatteja. Ei tämäkään ohje sinänsä hirveän erikoinen ole, mutta esimerkiksi aikaisemmin ei tullut mieleeni lisätä mansikkaa sekä suolaa ja pippuria samaan soppaan. Äitini vinkkasi minulle tämän ohjeen lukiessaan lehteä (jota en edelleenkään muista :/ ) ja siitä se innostus lähti tähän salaattiin. Tämä nousi heti ykkössalaatiksi, tosin usein ei ole opiskelijana varaa tehdä näin herkkusalaattia.

MANSIKKA-MOZZARELLA -SALAATTI

OHJE:

- 1 ruukku jääsalaattia

- 1 ruukku rukolaa

- 1 rasia kirsikkatomaatteja

- 1/2 litraa mansikoita

- 3 kevätsipulia

- 1 paketti (n.300g) mozzarellaa

- ripaus suolaa myllystä

- ripaus pippuria myllystä

BALSAMICOSIIRAPPI

- 1/2 dl balsamiviinietikkaa

- 1/2 dl sokeria

1. Tee ensin kastike. Mittaa balsamiviinietikka ja sokeri kattilaan. Anna kiehahtaa pari minuuttia ja sitten jäähdytä.

2. Huuhtele salaatit, tomaatit ja kevätsipulit. (anna kuivahtaa)

3. Revi salaatit ison vadin pohjalle. Levitä päälle pieneksi pilkotut sipulit.

4. Jauha suolaa ja pippuria salaattipedille.

5. Paloittele mozzarella pieniksi suikaleiksi. Halkaise tomaatit ja mansikat.

6. Levitä tomaatit, mansikat ja mozzarella kerroksittain salaattipedille.

7. Viimeistele salaatin pinta kastikkeella.

Tämä sopii hyvin sekä illanistujaisiin että juhlallisempiinkin tilaisuuksiin. Tehkää, maistakaa ja ihmetelkää tätä täydellisyyttä! :)

<3:llä Jennukka

suolavesitoffee on namia!

Tänään minulla piti olla työkeikka, mutta se peruuntuikin yhtäkkiä. Mietin pääni puhki mitä tänään keksisin, kun ei töitäkään kerran ole. Päädyin lopulta Prismaan seikkailemaan ja silmiini osui glukoosisiirappipurkki. Siitä tulikin mieleeni suolavesitoffeen ohje, jota vielä en ollut kerennyt testaamaan. Siitä se idea tällekin päivälle lähti käyntiin. Ohjeen olin jo aikaisemmin tallettanut omatekemääni reseptikirjaan, joten kotiin tullessani oli helppo alkaa nopeasti etsimään loppuja aineita, mitä siihen tarvittiin.

Tässä tulee ohjetta suolavesitoffeeseen:

1. Mittaa aineet kattilaan.
- 4,8 dl sokeria
- 2,5 rkl maissitärkkelystä
- 2,4 dl glukoosisiirappia
- 1,5 dl vettä
- 2,5 rkl voita
- väriainetta ja makuesanssia (lisätään vasta kiehuttamisen jälkeen)

2. Sekoita ja anna kiehua. Laita lämpömittari kattilaan ja anna lämmön kohota 129 asteeseen.

3. Kun seos on 129 asteessa, poista kattila liedeltä ja anna jäähtyä hetki.

4. Lisää kattilaan väriaine ja makuesanssia ja sekoita.

5. Kaada seos voilla voideltuun vuokaan ja anna jäähtyä.

6. Kun seos on tarpeeksi jäähtynyt, hiero voita käsiin ja nosta massa pois vuoasta.

7. Rupea venyttelemään massaa. Muodosta puikula ja venytä se pitkäksi. Taita sitten massa kahtia ja venytä taas. (Tee tätä noin 15-20min.)

8. Muodosta valmiista massasta nauhaa ja leikkaa voidelluilla saksilla sopivan kokoisia palasia.

9. Kääri toffeet pieniin leivinpaperineliöihin ja kierrä päät.

10. Tadaa! Nyt pääset herkuttelemaan! :)


Tämä on hyvä idea vaikka joululahjaksi. Itse meinaan koristella lasipurkkeja ja tehdä itse tehtyjä karamelleja niihin. Varmasti ovat makoisia joululahjoja! :) Toivottavasti tästä ohjeesta oli jollekin hyötyä.

Ihanaa syksyä kaikille! :) <3


<3:llä Jennukka

syksyaika ja ideat lentelee

Joka ikinen syksy sama juttu. Illat alkaa pimenemään, luonto vaihtaa väriä ja sää kylmenee. Samaan aikaan minulla palaa kynttilät, juon lämmintä kaakaota ja otan sukkapuikot ja langat esille. Mietin mitä tekisin ja kun saan idean, saan toisenkin idean ja vielä kolmannen ja neljännenkin... Hups! Luen käsityöjuttuja netistä ja mitä enemmän luen, sitä enemmän innostun. Ja hupsheijaa huomaan, että minulla on viisi keskeneräistä työtä ympärilläni.

Tällä hetkellä olen virkkaamassa mattoa, neulomassa lapasia ja neulomassa työtä, jonka paljastan myöhemmin. Edelleenkään en siis ole pystynyt tekemään yhtä työtä kerralla. :D Tämä syksyn aika saa vaan pääni pyörälle. Jostain kumman syystä kun tulee syksy ja alan polttamaan kynttilöitä, alkaa minua myös jo jouluttamaan salaa. Pakko myöntää, että tänäänkin noiden virkkuu- ja neulontatöiden ohella olen suunnitellut ja paketoinut lahjoja sekä tehnyt joulukortteja. Vähän liika aikaistako? Ei minusta, mutta mä nyt olenkin tällainen jouluhullu. Joulukorteista ja paketeista kirjoittelen kuitenkin myöhemmin. Pysytään nyt vain tässä syksyssä. :)

 1. Tässä on melkein valmis matto. Halusin jotain suloista ja romanttista, joten ajattelin tämmöisen olevan hyvä lisä. Vaikken tiedäkään mihin tänne kämppään sen vielä laitan. :D Päässäni oli tietty visio minkälaisen teen ja siitä se sitten lähtikin. Mitään ohjeita en katsonut, joten tarkalleen en silmukkamääriä muista. :/

 2. Tässä on tulossa poikaystävälleni lapaset. Pitkään aikaan en ole lapasia tehnyt, joten siitä se innostus näidenkin tekoon varmaan lähti. Ensimmäinen lapanen vasta tulossa, mutta eiköhän ne nopeaan valmistu.

Poikaystävä osti itse haluamansa langan. Ja värihän piti tietenkin olla maaston värinen.
Ei taideta ikinä päästä tuosta armeijan värityksestä eroon. ;)

3. Viimeisenä alkuvaiheissa oleva työ. Neulon pelkkää putkineulosta ja tulossa on jotain jouluun liittyvää koristetta, jota en paljasta vielä. Toki saa yrittää arvailla! ;)

 Tämmöistä asiaa tällä kertaa! Kommentoida saa ja kertokaa ihmeessä, mistä haluaisitte mieluiten postauksia. :)



<3:llä Jennukka

HERÄTYS BLOGI!

Nyt on pidetty tarpeeksi pitkä tauko tämän blogin parissa. Niin paljon on kerennyt tapahtua puolen vuoden aikana: ylioppilasjuhlat, pääsykokeet, muutto toiselle paikkakunnalle, mies lähti armeijaan, uusi koulu, uudet kaverit ja uusi työ.

Tällä hetkellä asun Jyväskylässä ja yllätys yllätys opiskelen leipuri-kondiittoriksi luokanopettajan koulutuksen sijaan. En siis päässyt luokanopettajaksi opiskelemaan, mutta ehkä hyvä niin. Sillä eihän mulla ole muuta kuin aikaa koko loppu elämä opiskella ja tunnustella mikä tuntuu itselle mieluisimmalta jutulta. Sitä paitsi tällä hetkellä tämä leipuri-kondiittori ala on vaikuttanut mieleiseltä ja aioin kyllä käydä tämän ammatin loppuun. Ehkä joskus sitten opiskelen vaikka ammattikoulun opettajaksi? Sen näkee sitten, mutta vielä tulevaisuus on avoinna.

Muutin tänne Jyväskylään pieneen yksiöön heinäkuun lopulla. Totutteleminen vei aikansa, mutta kyllä nyt alkaa kaupunkielämä pikku hiljaa tuntua hyvältä. Tuntuu, että on ollut enemmän aikaa tehdä niitä omia juttujaan ja seuraavissa postauksissa onkin tulossa paljon niin käsityö kuin leipomusjuttujakin.

Toivottovasti tauon jälkeen teitä lukijoita riittää vielä. Mutta tervetuloa niin vanhat kuin uudetkin lukijat lueskelemaan ja kommentoimaan tänne! :)

Lomailua osa.1 (Kirppislöytöjä!)

Tosiaan viime viikolla oltiin perheeni kanssa Ikaalisissa lomailemassa. Loma tuntui kuin tuntuikin lomalta ja sain ihme kyllä stressin karistettua kannoiltani. Ekana päivänä kierreltiin kirppareita matkan varrella ja Ikaalisista löytyikin tosi hyvä kirpputori, jossa oli paljon hyväkuntoista tavaraa ja vaatetta. Sieltä löydettiinkin sitten niin paljon hyviä löytöjä, että päätettiin seuraavanakin päivänä käväistä siellä. Veljeni löysi uudenveroisen mustan kangastakin viidellä eurolla, perhetuttumme löysi uudenveroisen Marimekon verhokapan vain neljällä eurolla, äiti löysi ihanan astiastosarjan 12 eurolla ja itse löysin Gina tricon mekon ja uudet kengät yhteensä vain kympillä. Huippua! Mä oon niin hullaantunut äidin kanssa kirpputoreihin. Vaikka nimi kirpputori kuulostaakin kammottavalta, niin ei siellä enää nykyään ole vanhoja reikääntyneitä paitoja, vaan onneksi tavarat ja vaatteet ovat hyväkuntoisia. :) Illalla sitten saavuttiin meidän vuokraamalle mökille, joka oli minun mielestä tosi siisti ja kodikkaan oloinen. (Mä niin ihastuin siellä olevaan Lontoo-tauluun, joka oli melkein samanlainen mitä mullakin, mutta vaan paljon suurempi ja vähän isommassa koossa.) Ehkä joskus ostan poikaystävältä saamani Lontoo-taulun kaveriksi toisenkin Lontoo-taulun. ;)
Mutta ajattelin laittaa muutamia kuvia mökistä ja ihanista mun löytämistä kengistä ja äidin löytämästä astiastosta. Tässä niitä tulee:

Ensimmäisenä kuvia muutamasta kirppislöydöstä:

Harmi kun taas kääntyivät osa kuvista väärinpäin. :/

Tässä oli kuvia näistä ihanista astioista, jotka äiti löysi. Harmikseni en saanut näitä itselleni, vaikka kuinka olisin halunnut, mutta onhan näistä aina kiva tulla sitten "isona" kotiin nautiskelemaan kahvia. :)

Nämä kengät olivat vielä alkuperäisessä pakkauksessaan ja maksoivat "jopa" 6 euroa. Ei paha minusta ollenkaan. :)

Muista kirpparilöydöistä en kuvia oo napsinut, joten seuraavaksi vähän kuvia meidän mökistä :)

Tässä tää mun ihailema Lontoo-taulu ja tää oli oikeesti tosi ison kokonen! Pitääkin tehdä postaus joskus tässä mun Lontoo-tavaroista mitä oon saanu. :)

 Näiden lisäksi yläkerrassa oli vielä 2 makuuhuonetta. Mutta mitäs mieltä te olette noista kirppislöytöjä? Itse tykkään niistä kyllä todella paljon. :) Mutta tottahan se on että kirpputoreilla käynti jakaa monien ihmisten mielipiteet.

Huomenna tulee luultavasti toinen osa meidän lomareissusta ja ehkä tulossa jotain ruokapostaustakin. :)
Ps. Vakava-kokeen materiaalitkin tulivat tällä viikolla, joten se on alettava kunnolla taas pänttäämään!
Mutta ihanaa kevättä kaikille! Toivotaan, että näitä hyviä ilmoja jatkuu :)


<3:llä Jennukka